Ai mikä stressi?

Tällä viikollahan se sitten iski. Minä kun ajattelin, että näin ei pääse käymään, mutta kyllä vain, häästressi on täällä. Viime viikolla oli tosiaan kutkuttavat fiilikset, että the päivään enää alle kaksi kuukautta ja nyt maanantaina vasta heräsin siihen, että vain ALLE KAKSI kuukautta. Olen jo pidempään ajatellut, että meillä on hyvin homma hanskasssa eikä tässä kerkeä mitään paniikkia iskemään, mutta tässä sitä nyt ollaan. Meillä on siis tekemättä/hankkimatta:

- Villen puku. Olen puhunut tästä lähes viikottain, mutta Villellä ei taida olla mikään kiire. Meidän hastag olisi voinutkin ilmeisesti olla #boksereissaalttarille. Kengät voisi olla hääpäivänä myös plussaa.

- Groomaus. Haluaisin varata Villellekin pienen hemmotteluhetken hääpäivän aamuun, että joku ammattilainen laittaisi hänen hiukset ja kevyen kuvausmeikin. En kuitenkaan ole vielä löytänyt tähän sopivaa paikkaa, onko kellään vinkata? Hiustenlaitto onnistuu monesta paikasta, mutta kevyt kuvausmeikki tuntuu olevan kiven alla.

- Mun sormus pitäisi käydä pienennyttämässä. En raaskinut jättää sitä silloin Tampereella ja postiin en luota niin menen pienennyttämään sen Malmin korupajalle. Heti kun saan vain aikaseksi, eli ihan kohta. :D

- Häätanssi. Joo, meillä ei siis vielä tietoa koko biisistä saati miten tanssitaan. Se varmaan selviää sitten hääpäivänä.

- Musiikista puheenollen ei olla päätetty häämarsseja kirkkoon. Olen myös miettinyt, että milloinkahan tieto meidän papista tulee. Se pappi, joka oltaisiin haluttu, siirtyy muihin tehtäviin ja nyt ei ole mitään hajua kuka meille tulee.

-Esteettömystodistus. Siellä se lepää mun työpöydällä vailla Villen allekirjoitusta. Haluan viedä sen itse kirkkoherranvirastoon kun luin, että netissä tehdyssä on ihmisillä ollut ongelmaa.

- Hääkukat. Joo tuota sähköpostia olen floristille laittanut, mutta aika hitaasti tuntuvat vastaavan. Jos ei ala kuulua niin pitää mennä sitten paikan päälle.

- Hääauto. Se on ihana sekä ihanan pieni. Kuski ja Ville on sitä mieltä, että kaikki mahdutaan autoon, mutta mulla ei ole kovin varma fiilis siitä. Pitää mennä vannehameen kanssa vielä testaamaan, mutta tällä hetkellä mun mekko vannehameineen on fittingroomilla, joten tämä jää kesäkuun lopulle.

- Ohjelma ja aikataulu. Jotenkin tämä tuntuu niin hankalalta joten oon yrittänyt vältellä sitä viimeiseen asti.. Kuitenkin hovimestari haluaa tavata kesäkuun puolella ja silloin se on oltava, jotta ravintolakin on kartalla mitä tapahtuu missä milloinkin.

- Istumajärjestys. Tämän tekeminen olisi pian edessä, kunhan ilmottautuminen on päättynyt. Huomenna on viimeinen päivä ja vielä ilmoittautumisia puuttuu reilu kolmannes. Mä en millään haluaisi alkaa soittelemaan ihmisten perään, mutta pakko kai se on jos ei muukaan auta.

- Kattaus. Sen suunnittelu on vielä ollut puutteellista ja mieleisiä paikkamerkkejä ei olla vielä keksitty. Mun haaveissa olisi simpukat, joiden ulkokuori maalattaisiin kultaiseksi ja sisäpuolelle nimi, mutta ne on aika tyyriitä..

- Budjetti. Okei meillähän ei oikeastaan ole ollut edes mitään suunniteltua. Siinä vaiheessa kun ylitettiin 15 000€ niin lopetin sen miettimisen. Mutta mitä lähemmäksi häitä mennään niin sitä enemmän rahanmeno on alkanut kauhistuttamaan. Ehkä se johtuu siitä, että tässä vaiheessa alkaa tulemaan sellaisia pieniä kuluja, joita ei ole alkuun edes osannut ajatella. Nyt kuitenkin koko ajan mietin rahankäyttöä, joka on vaikeuttanut esimerkiksi koristeluiden suunnittelua.

Että sellasta. Sanokaa nyt joku, että en ole ainut stressaava ja hommiin hukkuva morsian?

Vierailu juhlapaikalla

Eilistä oli odotettu pitkään ja hartaasti, nimittäin pääsimme vihdoin käymään juhlapaikallamme. Ravintola Saaristohan on talvet kiinni ja taisi avata ovet tuossa 16.5 ja eilen me vihdoin Villen ja isäni kanssa pääsimme maistelemaan ruokia ja valitsemaan viinit. Tämä kuului juhlapaikan vuokraan ja meillä oli kyllä todella onnistunut ilta.

Paikkahan on meille entuudestaan tuttu, sillä isäni piti siellä viiskymppiset viisi vuotta sitten ja sen jälkeen olemmekin tainneet käydä joka syksy siellä pitämässä rapujuhlat. Siksi osasin luottaa, että paikassa on hyvät ruuat ja juomat eikä tullut mitään stressiä siitä, että koeruokailu oli vasta nyt vajaa kaksi kuukautta ennen hääpäivää. Mutta voi vitsit, se paikka on niiin ihana!<3 Jotenkin vielä ihanampi kuin muistelin. Oli aika kutkuttava tunne miettiä, että tuolla sitä vajaan kahden kuukauden päästä tanssitaan meidän häitä.

Nämä maisemat!<3 Ei paljon koristeita tarvitse kun ympäristö on kuin taulu.

Ruuat ja juomat olivat todella hyviä. Maistelimme kolmea erilaista skumppaa, neljää valkoviiniä ja kolmea punaviiniä. Näiden lisäksi piti valita kahvin kanssa tulevat avecit sekä snapsit. Voin paljastaa, että tämä juomamäärä tuntuu nyt olotilassa.. :D Parasta tässä on vielä se, että muutaman tunnin päästä lähden siskoni kanssa hakemaan Tallinnan laivalta lauantain 25v synttäreitäni varten juhlajuomat. On kyllä yhtä juhlaa koko ajan, nimittäin ensi viikolla on siskoni valmistujaisetkin. Lisäksi ounastelen, että polttaritkin ovat ihan kulman takana, jaiks! Ne on alkanut jotenkin jännittämään mua ihan hirveästi, mutta hyvällä tavalla. Lisäksi jotenkin odotan sitä, että saan itse vain olla, koska olen aina se joka suunnittelee ja järjestää kaiken maailman juhlia.

Annokset olivat kauniita ja isoja eli taattu ähky :D

Jäimme vielä miettimään punaviiniä, molemmat näistä olivat hyviä.

Vierailu aiheutti sen, että ei kyllä millään malttaisi odottaa häitä. Vielä olisi aika paljon tehtävää, mutta kauheaa stressiä ei ole vielä tullut. Villeltä puuttuu vielä puku ja kengät, kukat on tilaamatta, sormus pitäisi pienentää, paikkakortit uupuu ja istumajärjestys on tekemättä. Ja kaikkea muuta pientä.. :D Mutta pikkuhiljaa. Viikonloppuna saan taas yhden homman to do-listalta pois, kun suuntaan koemeikkiin. Ajattelin, että synttärijuhlat, jotka sisältävät ulkona olemista ja paljuilua on hyvä testi meikille ja sen pysyvyydelle. Meikkaajani on myös kampaaja ja synttäreiden kunniaksi pyysin häntä laittamaan myös hiukseni. Ihana pieni hemmotteluhetki siis luvassa! 

Meidän hääkutsut

Noniin, nyt kun vihdoin ja viimein viimeisetkin vieraat ovat toivon mukaan saaneet kutsut niin voisin esitellä niitä täällä bloginkin puolella. Lähetimme kutsut pääsiäisviikolla, mutta yksi vieraista kertoi vappuna,että kutsu ei ollut vieläkään saapunut, vaikka hänkin asuu Helsingissä.. Hieman siis kauhistuttaa, ovatko kaikki kutsut menneet perille, mutta ei auta kuin soitella ihmisiä läpi jos ilmoittautumisia ei ala kuulumaan. Kutsuimme siis reilu sata vierasta (ehkä 110?) ja 20 henkilöä on nyt ilmoittautunut. Toivon todella, että vierasmäärä nousee siitä tai jää juhlapaikka suhteellisen tyhjäksi. :D

Tämä on ainut "hääkrääsä" mihin olen ns.sortunut tähän mennessä, mutta eihän tätä nyt voinut vastustaa! 

Heti häiden suunnitteluiden alkumetreiltä asti oli selvää, että en ala näpertämään kutsuja itse. En ole yhtään askartelutyyppiä, enkä oikeasti ole vieläkään törmännyt kovin moneen itse askarreltuun kutsuun, joka olisi ollut mieleeni. Kaikkien hermoja säästäen päätettiin siis tilata kutsut valmiina ja päädyimme tilaamaan ne Calligraphenin nettikaupasta, enkä voi kuin suositella! Kutsujen tilaaminen oli todella helppoa, asiakaspalvelusta vastattiin nopeasti aina kun kysyttävää tuli ja aina sai näytteitä kun niitä pyysi. Tilasin ensin korttipohjasta näytteen sekä muutamasta satiininauhasta ja myöhemmin myös esivedoksen kun teksti oli päätetty, jotta sitä pystyi hieman vielä muokkaamaan lisää. Halusimme meidän nimet kultaisella folioinnilla, joka toi kutsuille hieman lisää hintaa, mutta olemme todella tyytyväisiä ja mielestäni foliointi teki kutsusta vielä hivenen tyylikkäämmät.

Kutsun lisäksi laitoimme kirjekuoressa mukaan infokirjeen, jonka ihan vain töissä tulostin vanilijan väriselle A4-paperille. Olisin halunnut helmiäispaperia, mutta lopulta kutsujen lähettämisen kanssa meinasi tulla hieman kiire enkä löytänyt siihen hätään helmiäispaperia, joten näillä mentiin. Jonkun verran palautetta kutsuista on tullut ja infokirje on saanut kiitosta, ei kuulemma jää enää kysyttävää kun sen on lukaissut läpi. :D Yksi vieras vitsailikin, että ottaa sen povariin häihin mukaan ja jos tulee tietämätön olo niin lukaisee uusiksi infon läpi niin tietää heti, mitä pitää tehdä...

Hääinfomme sisälsi:
- Tiedon siitä, että juhlapaikka on ravintola, jossa on A-oikeudet. Lisäksi laitoimme tiedoksi, että tarjoamme ruokaviinit ja baari on koko illan omakustanteisesti auki.
- Tietoa kuljetuksista. Kirkon jälkeen vieraille on yhteiskuljetus, jonka takia toivoimme heidän saapuvan kirkkoon julkisilla, ettei autojen kanssa tulisi ongelmaa.
- Lahjatoiveet. Laitoimme infoon tilitiedot häämatka-avustusta varten sekä myös linkin Stockmannin lahjapalveluun, josta löytyy pieni lista heille, jotka haluavat muistaa jollakin konkreettisella tavaralla.
- Majoitusapua. Emme alkaneet tekemään kiintiövarauksia, koska nykypäivänä netistä saa parempia hotellitarjouksia, mutta mainitsimme infossa, että autamme mielellämme majoituspaikan etsimisessä ja varaamisessa.
- Maininta siitä,että häitä olisi tarkoitus klo 19 jälkeen juhlia aikuisten kesken. Lisättiin tähän kohtaan vielä, että kutsu koskee vain kuoressa mainittuja henkilöitä, koska ei-toivotut avecit on ihan no no. (Tämä jäi mietityttämään, että kun emme maininneet lapsien nimiä kutsussa, koska toivoimme ensisijaisesti, että niitä ei tulisi, mutta onko kutsu nyt vähän ristiriitainen kun lapsien poisaika on kuitenkin mainittu?)

Niin ihanaa kun kutsut on nyt saatu lähetettyä, jännitin jotenkin sitä ihan hirveästi. Teki jotenkin häistä paljon konkreettisempaa. Ihana on ollut myös kun osa on ihan soittanut ja kiittänyt kauniista kutsusta. :)


Pahoittelut muuten huonosta kuvanlaadusta, en tiedä mitä niille tapahtui ja uusia en tähän hätään saa..